Viimeksi eilen havahduin siihen, että joulu on niin lähellä! Jotenkin vain on sellainen olo, että koko joulukuu on mennyt yhdessä hujauksessa. Toisaalta sitä on ollut monenlaista juttua, jotka on pitänyt valmistumisen takia hoitaa kuntoon. Viimeksi tänään soitin työkkäriin ja kävin viemässä Kelaan hakemusta. Onneksi kummassakin paikassa oli palvelu hyvää, minkä takia ei tarvinnut verenpainetta nostattaa huonon asiakaspalvelun seurauksena. Ehkäpä joulu tekee ihmeitä jopa työhönsä leipääntyviin virkailijoihin. Saman ilmiön olen huomannut myös kaupungilla kulkevissa ihmisissä. Useammat vaikuttavat hyvin iloisilta ja kulkevat jopa suu hymyssä suin. Tietenkin poikkeuksia ovat ihmiset, jotka metsästävät tuskanhiki otsalla lahjoja.

Eilen kävin perinteisesti laulamassa kauneimpia joululauluja. Ajattelin, että sillä tavalla voisin tavoittaa joulufiilistä ja rauhoittua viettämään joulua. Vaikka lauloimme monia tuttuja joululauluja, niin aloin miettimään tarkemmin joidenkin laulujen sanoja. Esimerkiksi laulussa Me käymme joulun viettohon on ajatuksia herättävät sanat. Laulussa kuvataan hyvin liiallista jouluhössötystä, minkä takia joulu syvin tarkoitus jää sivuosaan.Sen vuoksi monet ihmiset laulun mukaan käyvät joulun viettoon kylmin sydämin.
Laulu on peräisin jo useamman sadan vuoden takaa, mutta jo siihen aikaan ovat ihmiset stressanneet liikaa joulun valmistelujen vuoksi. Ihmiset ovat siis pysyneet tavoilleen uskollisina.

Samanlaista turhaa jouluhössötystä olen kauhistellut ympärilläni. Tuntuu, että monelle on tärkeämpää hankkia paljon lahjoja ja laittaa kaikki asiat tiptop ennen joulua. En yhtään ihmettele, jos jotkut stressaantuvat joulun vuoksi! Mielestäni joulussa ei ole tärkeintä lahjat tai onko koti riittävässä joulutunnelmassa saati onko riittävästi jouluruokaa kaikille. Joulussa on tärkeintä ennen kaikkea rauhoittua kuuntelemaan joulun hiljaisuutta ja viettää aikaa rakkaimpien ihmisten kanssa. Lisäksi meidän tulee avata sydän joulun syvimmälle sanomalle. Joulua vietetään siksi, koska meille syntyi vapahtaja.Jeesus joka toi todellisen valon ja pelastuksen tähän maailmaan. Ainoastaan Hän voi täyttää sydämemme todellisella joulurauhalla. Avaamalla Hänelle sydämemme on meidän joulu maallinen, alku joulun taivaisen.

Oikein rauhaisaa joulua jokaiselle! :)

Meikäläiseltä on hieman jääny unhoon tää vuodatuksen blogi. Siitä saan syyttää sitä, että aikoinani unohdin oman käyttäjätunnuksen salasaloineen. Onneksi sitä on ollut sen verran viisas, että sähköpostiin oli jäänyt blogini aktivointiviesti. Elikkä nyt koetan tehdä parannusta ja kirjoitella hieman aktiivimmin vuodatukseen.:)

Elämässäni on tapahtunut vaikka mitä...jos vertaa blogini ensimmäisiin kirjoituksiin. Kuitenkin hengissä olen selvinnyt pohjalaisena savolaisten keskuudessa. Tänä vuonna tulee reilu kuusi vuotta täyteen, kun saavuin viäntäjien ja kiäntäjien joukkoon. :)
Elikkä tällä hetkellä olen melkein valmis yhteiskuntatieteiden maisteri. Gradua olen ohjaajien toiveiden mukaan vielä hienosäätänyt. Tarkoitus olisi laittaa tekeleeni kohta tarkastajille. Ensi viikolla käyn tekemässä jo kypsärin elikkä valmistuminen todella häämöttää edessä! :) Tosin hieman meinaa ahdistaa siirtymävaihe opiskelijasta työnhakijaksi. Tiedossa on muun muassa melkoinen paperibyrokratia sota, eri toimistoissa juoksemista ym.

Viimeksi eilen hermojani koeteltiin byrokratian vuoksi -kiitos siitä Kelan. Palautin viime tammikuun opintotukeni Kelan verkkopalvelussa, jotta saisin vielä joulukuulle viho viimeisen opintotuen. Luulin, että asia olisi sillä selvä, mutta ei. Onneksi eilen tajusin katsoa verkkopankkitietojani, jossa näkyy jo seuraavan päivän  tilille maksettavat tulot. Pieni paniikki iski, kun huomasin opintotuen maksun puuttuvan. Eipä auttanut kuin aloittaa soittelu opintotukilautakuntaan. Vaihteeksi puhelimeen vastasi niin tympeä nainen, että ihan ihmetytti moinen asiakaspalvelu. Jos sitä on omaan työhönsä leipääntynyt, niin ei sitä tarvitse asiakkaita palvellessa osoittaa! Samaisen naisen "loistokohtelua" sain viimeksi kestää, kun kävin syyskuussa asioimassa yo:n opintotukitoimistossa. Itse olen asiakaspalvelutyössä oppinut, että asiakkaita tulee kohdella niin kuin haluaisi itseänsä kohdeltavan. Jos saat kuraa niskaasi asiakkailta, niin ei sitä tarvitse henkilökohtaisesti ottaa. Joitakin ammattikuntia ohjaa vain tiukkalainsäädäntö, jota täytyy noudattaa.

Eilisestä kauhun hetkestä selvisin sillä, että itselläni oli vielä kesätyön säästöjä jäljellä. Niiden turvin sain maksettua vuokrankin ajallaa. Kai sitä nyt jotenkin elellään ennen kuin Kela maksaa viimeisen opintotukeni.

Toinen asia, mikä eilen alkoi rasittamaan on gradun ohjaus. Yliopistossa tavallisesti opiskelijoita kannustetaan valmistumaan mahdollisemman nopeasti. Mutta auta armias, kun ollaan graduvaiheessa, niin opiskelija saa yksin työstää graduansa. Harvemmin opiskelija saa ohjaajiltaan apua, kun sitä eniten tarvitsisi.Syynä on usein ohjaajien kiire ja tapaamisen järjestyminen tyyliin kolmen viikon päähän. Joten teeppä sitten siinä gradua eteenpäin, jos et saa ongelmakohtiin neuvoa hyvissä ajoin. Tämän vuoksi en yhtään ihmettele, jos joillekin gradu on iso koitos.

Toisaalta gradun ohjaajat voivat olla ns. huonona, jotka eivät tiedä gradussa tarkasteltavasta aiheesta yhtikäs mitään. Itse olen tutkinut tekeleessäni päihdetyötä ja yhdeksi ohjaajaksi sain lastensuojeluun perehtyneen henkilön. Joten voitte arvata, että kyseisen henkilön ohjaus ei ole ollut kovin kehuttavaa. Lähinnä olen saanut yleistä ohjausta ja hän on myötäilyt toisen ohjaajani kommentteja. Onneksi toinen ohjaajani on enemmän perehtynyt aiheeseeni. Hänen ansiosta olen jaksanut innostua aiheestani ja jaksanut työstää sen kalkkiviivoille asti. Joten kyllä hyvät ohjaajat vaikuttavat paljon siihen, koska gradu valmistuu. Tietysti aina voi pyytää apua muilta alan asiantuntijoilta, jos omilta ohjaajilta ei aikaa liikene tai tuntuu, että he eivät osaa vastata kysymyksiisi. Yliopistossa yksinkertaisesti on itse ajettava omia etujaan. Kukaan ei tule kyselemään perääsi, jos et itse toimi. Sama viidakonlaki pätee myös muualla elämässä kuin vain yliopistossa.

Eiköhän tuossa ollut tarpeeksi paasausta byrokratiasta ym.

Mahtavaa, kun viime yön aikana oli satanut Savoonkin lisää lunta. Itse nautin niin lumesta ja sen tuomasta valkeudesta maan päälle. Kummasti mieli piristyy, kun saa ihailla valkoista maisemaa. :)
Tässä aika meneekin mukavasti jouluhommien alkua odotellessa. Lisäksi odotan vastausta yhdestä työpaikasta, johon hain. Tosin pelkään, että mua ei vielä katsota päteväksi hakijaksi, kun ns. viralliset maisterin paperit puuttuu. :( Mutta toivotaan parasta...eikä elämä siihen kaadu, jos en heti saa töitä. Sittenpä ollaan työttömänä ja nautitaan toisenlaisesta elämästä. Tosin uskon siihen, että kyllä töitä tekevälle aina löytyy. Se on vain omasta asenteesta ja aktiivisuudesta kiinni...ainakin omalla alallani. :)

Nyt stoppaan ja haluan toivottaa oikein ihanaa joulun odotusta kaikille!

Sydäntä kihelmöi pelkkä ajatuskin siitä, että huomenna saa hypätä junaan ja lähteä viikonlopuksi Pohjanmaalle omiensa joukkoon. Kertakaikkisen ihanaa tavata taas omia perheenjäseniä ja kavereita :) Kyllä Savossa tulikin viihdyttyä pitkään - kolme viikkoa.

Tuo aika oli todella tarpeen, koska oman pään ajatukset ovat huomattavasti selkeytyneet. Viimeksi Pohjanmaalla tuli sähellettyä yhden miehen kanssa. :P Onneksi en aloittanut vakavampaa suhdetta miehen kanssa! Tämän kolmen viikon aikana olen tajunnut, miten erilaisia me olemme. En jaksaisi kauan olla miehen seurassa hänen lapsellisuuden ja ainaisen menemisen takia. Hän tuo käytöksellään mieleen muistoja ex-jätkäkaveristani, joka sai aikaan sisimpääni syviä haavoja. :´´( Käsittämätöntä kuinka kauan entinen suhde voikin vaikuttaa elämääsi! Mutta uskon silti kivun jossain vaiheessa unohtuvan, kun löydän "sen oikean" miehen elämääni. Nyt vain pitäisi jaksaa odottaa kärsivällisesti. Liiallisella touhuamisella saa vain hallaa aikaiseksi....Mutta,mutta kun olen malttamaton! :S

Hitsi taas sitä kello on jo vaikka mitä. Pitäisi mennä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa matkustaa. Sitä ennen pitäisi huomen aamulla käydä oman tiedekuntani opettajan kanssa HOPS-keskustelu. 

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna nähdään Pohojanmaa! :)

Päivä meni myöhään iltaan opiskelujen parissa. Filosofian tentti oli kohtalaisen vaikea, joten toivottavasti ainakin luento osuus tuli läpäistyä. Kirjan joudun vielä tenttimään uudestaan, kuten vähän pelkäsinkin. :S Mutta miten ihanaa olikaan päästä luentojen jälkeen ulos juoksemaan ja sen päätteeksi saunomaan. Olo on ollut aivan täydellinen loppu illan. :)

Viikon verran on yks vaihtari yrittänyt sitkeästi tehdä parempaa tuttavuutta kanssani skype:ssä. Joka ilta mies jaksaa pyytää kuvaani jne. Pyytelyistä huolimatta kuvaani en ole lähettänyt. Jotenkin epäröin ja pelkään. Niin monta kertaa olen saanut pettyä miehiin. Miten lapsellisia ja sikamaisia tapauksia jotku ovatkin! Eivät välitä toisen tunteista pätkän vertaa. Omien himojen tyydyttäminen ajaa kaiken edelle. Mutta pettymyksistä huolimatta sisimpääni kaivertaa uteliaisuus. Toinen puoli minusta haluaisi lähettää kuvan uudelle tuttavuudelleni ja tutustua häneen paremmin. Toinen pyristelee vastaan. Kaksi halua sotii sisimmässäni. Kumpikohan voittaa - kumpi vai kampi? ;)

Eräs ystäväni (mies) sanoi, että hänen mielestä mies on valmis vakavampaan suhteeseen vasta 25-vuotiaana. Silloin mies pystyy antamaan naiselle vasta tukea, jota nainen kaipaa. Ystäväni puhui todella järkevää tekstiä. Lisäksi kumpikin meistä oli joutunut toisten ihmisten kyttäämisen kohteeksi. Jotku jaksavat seurata toisen elämää paljon tarkemmin kuin omaansa. Sen seurauksena lähtevät perättömät jutut liikkeelle, jotka toisten elämänseuraaja on päässänsä kuvitellut. Pari päivää sitten kuulin, että meikäläisellä olisi kuulemma suhde yhden lähipiirini miehen kanssa! Aluksi moinen valhe rasitti, mutta myöhemmin koko juttu antoi hyvät naurut! Kertakaikkiaan hankkikaa hyvät ihmiset oma elämä!Onneksi on olemassa ystäviä, joiden kanssa saa viettää yhdessä aikaa ja parantaa maailmaa. Se jos mikä on terapeuttista! :)

Äsken katsoin yhden kamalimmista 4D-dokumenteista! Dokumentissa kerrottiin maailman vahvimmasta, 11-vuotiaasta pojasta, joka oli harrastanut kehonrakennusta siitä asti, kun oppi kävelemään. Kyllä alkoi käymään niin sääliksi poikaa, joka ei ollut saanut elää normaalia lapsuuttansa. Vanhemmilla näytti olevan vain rahankiilto silmissä. Vankilaan moiset saisi heittää! Valitettavasti maailmassa on monenlaisia vanhempia. Varmasti kamalampiakin elämäntarinoita paljastuu vielä kulissien takaa.

 

 

 

 

Päivä on iloisesti mennyt huomiseen filosofian tenttiin lukiessa. Pää on tällä hetkellä sekaisin yhden jos toisen filosofin mietelmistä. Huomisen tentin läpäiseminen epäilyttää suuresti! Onneksi uusinnat on keksitty! :)

Aurinko lämmitti ihanasti syksyistä päivää. Päätäni kävin tuulettamassa juoksulenkillä. Loppu illan pyhitän passivoitumiselle eli telkun töllöttämiselle. :)

Tenttiin lukemisen ohessa surffasin netissä ja päätin alkaa pitämään nettipäiväkirjaa. Elikkä tää on mun ihka eka kirjoitus!:) Saa nähdä minkälaista ajatusta sitä tuleekin vuodatettua.