Sydäntä kihelmöi pelkkä ajatuskin siitä, että huomenna saa hypätä junaan ja lähteä viikonlopuksi Pohjanmaalle omiensa joukkoon. Kertakaikkisen ihanaa tavata taas omia perheenjäseniä ja kavereita :) Kyllä Savossa tulikin viihdyttyä pitkään - kolme viikkoa.

Tuo aika oli todella tarpeen, koska oman pään ajatukset ovat huomattavasti selkeytyneet. Viimeksi Pohjanmaalla tuli sähellettyä yhden miehen kanssa. :P Onneksi en aloittanut vakavampaa suhdetta miehen kanssa! Tämän kolmen viikon aikana olen tajunnut, miten erilaisia me olemme. En jaksaisi kauan olla miehen seurassa hänen lapsellisuuden ja ainaisen menemisen takia. Hän tuo käytöksellään mieleen muistoja ex-jätkäkaveristani, joka sai aikaan sisimpääni syviä haavoja. :´´( Käsittämätöntä kuinka kauan entinen suhde voikin vaikuttaa elämääsi! Mutta uskon silti kivun jossain vaiheessa unohtuvan, kun löydän "sen oikean" miehen elämääni. Nyt vain pitäisi jaksaa odottaa kärsivällisesti. Liiallisella touhuamisella saa vain hallaa aikaiseksi....Mutta,mutta kun olen malttamaton! :S

Hitsi taas sitä kello on jo vaikka mitä. Pitäisi mennä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa matkustaa. Sitä ennen pitäisi huomen aamulla käydä oman tiedekuntani opettajan kanssa HOPS-keskustelu. 

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna nähdään Pohojanmaa! :)